Tulin lauantain viikkoruokaostoksilta kotiin ja valehtelematta lapoin ruokaa jääkaappiin ja muihin kaappeihin ainakin vartin yhtä kyytiä. Kasseja ja nyssäköitä oli varmaan kymmenen.
Sen jälkeen istuin kylmän tuskanhien vallassa lukemaan kassakuittia. Sekin oli kevyesti kyynärän mittainen ja alareunassa pilkun edessä oli kolme numeroa.
En osta ekoa, reilua tai luomua - ainakaan ensisijaisesti. Kotimaista avainlippua, sydänmerkittyä ja joutsenta kyllä.
Ostan pääsääntöisesti keskihyviä peruselintarvikkeita: en kalleimpia, mutta en myöskään tietoisen säästäväisesti kaupan omia merkkejä. Ostan tuotteita jotka tiedän maistuviksi ja hyviksi, joissa on hinta-laatusuhde kohdallaan ja joista on helppo jatkojalostaa viisihenkisen perheen viikon ruokia.
Leivon ja laitan itse jos jaksan, ehdin ja osaan.
Säilömisen ilon olen tilanahtauden takia ilomielin luovuttanut keskusliikkeille: en pakasta tai hilloa, vaikka se tiettyä tyydytystä ehkä tuottaisikin. Ja varmasti myös säästöä.
Tuijotin kassakuitin loppusummaa ja mietin syömisiämme.
Karkeasti ja äkkiä laskien pääsisimme ehkä juuri ja juuri kaksinumeroisiin viikko-ostoksiin jos
- emme söisi pakastemarjoja, emme söisi hedelmiä, emme söisi laatulihaa, vaan vaihtaisimme pääsääntöisesti sika-nautaan (ja uskokaa pois, sitäkin käytän!). Jos vähentäisimme maitotuotteiden kulutuksen puoleen, jättäisimme kauppaan sellaiset herkut kuin oliiviöljy, kotimaiset tomaatit (varsinkin talvikaudella), vihreät salaatit.
Pohdin, onko pienellä budjetilla mahdollista ruokkia tällainen pieni suurperhe terveellisesti ja monipuolisesti? Onko vähävaraiselle mahdollista syödä terveellisesti, vai johtaako pienituloisuus väistämättä epäterveellisiin valintoihin?
Millaisista asioista on mahdollista säästää ilman että maku ja laatu kärsivät?
Ovatko luomu ja reilu vain rikkaiden etuoikeuksia?
Pienen budjetin syömiseen kuuluu se,että on mahdollisuus miettiä- milloinkaupassa käy.
VastaaPoistaPystyy hyödyntämään sunnnuntaipäivät, jolloin lihat myydään punalappuisina. Pysty hyödyntämään leipämyymälöitä, mitä isoimissa kaupungeissa ainakin on.
Nämä ovat jotenkin ratkaisevat tekijät.
KOlmas asia on joko aamu tai iltapalaksi syötävä puuro.
*huoh*
Olen kokeillut tuota kaikkea, nänhnyt käytännössä,että onnistuu se.
Mutta,mutta,mutta.
Asiaanpaneutuminen, viikkorytminsä sovittaminen kauppa-aikojen mukaanvaatii myös säätämistä- sommittelua ja menojen sovittelua, aika tarkkaankin. Mahdollisesti vaatii myös sitä,että sen sunnuntain uhraa sille,että tekee vkon ruokia ja pakastaa niitä.
Muistaa sen,että laittaa vesikannua jääkaappiin,janostaa sen joka ruokailun aikana pöytään,että osa ruokajuomasta menee vetenä.
Kotimaisista tomaateista ei luovuta. Vaikka aitten jostainmuusta. Lentotmaatin maku versus kotimainen on vaan jotain niin erilaista. Vaikka tammikuussa se kotimainenkaan ei nyt ihan millekään herkulle maistu, niin silti.
Ruoka on pääsääntöisesti se, missä lapsiperhe voi säästää, sillä menot muuten aika pitkälle ovat ihan vaan pakkopakollisia.
Ruoka on myös perhettä yhdistävä teikijäm, ja yhteisen ruokapöydän ääressä istuminen yhtaikaa on tosi tärkeä juttu, se kantaa pitkälle ja sen kautta elämässä on paljon muisteltavaa, sitten myöhemmin.
Kallista?
On.
Totta - kallista myös tuossa mielessä: on kallisarvoista syödä yhdessä!
VastaaPoistaMinä, perheen ruokavastuullisena, olen tehnyt sen päätöksen että mieluummin maksamme enemmän ja syömme paremmin, mutta lähes joka kerta kauppareissun päätteeksi käyn tämän saman pohdinnan: kenellä on varaa syödä terveellisesti?
Tai terveellisesti ja maukkaasti.
Kauppalistan mukaan ostokset.
VastaaPoistaTarjoukset hyödynnettävä, vaikka pakkaseen!
Kaikki punaisella laputetut myös, vaikka pakkaseen!
Perusvihannekset kunniaan, siirtyminen semivegeksi (täysin kivutonta, ei ole sattunut enää vuosiin...)!
Kerran viikossa jälkkäriä tai herkkuja tms. EI muulloin ja nämäkin sen kauppalistan mukaan!
EI heräteostoksia (jollei ole joku äärihyväjättitarjous)!
Vaikka olisi pieni perhe (tai sinkku) silti voi ostaa isompia ja halvempia pakkauksia; säilöä ja pakastaa!
Kaikki ruoka tehdään itse, ei edes puolivalmisteita...
Joo, tämä vaatii sitoutumista jkv. Silti on kallista.
On. Mutta pärjätään.