Kuinka purkaa tukahdutettuja tunteita

Eräässä yhteydessä minulle todettiin, että minussa on paljon tukahdutettua tunnetta ja ajatusta, eikä kanavaa niiden purkamiselle. Niin totta. Tunnen sen painon ja puristuksen jokaisessa solussani. En vain tiedä, mitä tehdä. En edes välttämättä tiedä, mitä ne tunteet ovat. Tiedän ja tunnen vain, että jotain on ja paljon, eikä se löydä tietä ulos. Mitä siis tehdä?

Koen yhdeksi peruspiirteekseni luovuuden. Tämänhän pitäisi olla erinomainen keino tunteiden ja ajatusten kanavoimiselle. Miten luoda sille suotuisat puitteet nykyisessä elämäntilanteessa, jossa jo nyt tasapainottelen kahden täyden maailman välissä? Tarvitsen aikaa ja rauhaa päästäkseni siihen flow-tilaan, jossa tunteet ja ajatukset lähtevät purkautumaan ulos muodossa tai toisessa. Mieluiten se olisi se aamu, jolloin olen kaikin tavoin parhaimmillani, avoimena.

Musiikki. Sen kuuntelu, siihen uppoutuminen. Se jäi todella pitkäksi aikaa unholaan ja on vasta nyt tulossa takaisin. Havahduin siihen keväällä yhdellä keikalla. Musiikki on aina toiminut jonkinlaisena tulkkina ja väylänä tunteilleni. Mutta sekin tarvitsee oman tilan ja rauhan. Kuulokkeet korviin ja vetäytyminen omaan kuplaan.

Tunteet ja vastakaiku niille. Yhdessä jaetut tunteet.

Annoin tämän tekstin tulla tähän sen ihmeemmin miettimättä ja taisin juuri oivaltaa jotain. Enkä pysty kirjoittamaan enempää juuri nyt.

Olisi mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia ja kokemuksia tukahdetuista tunteista ja kuinka ne saa ulos.

Kotiäidin latte

Kello tulee pian kuusi. Lorautin juuri kuopuksen maitomukiin tarkoitetut maidot omaan aamukahviini. Kotiäidin latte.

Äiti tässä vähän naputtelee samalla.

Aamukahvihetkeni ovat tällaisia. Minä ja tuo pikkuinen kukonlaulun aikaan. Tosin en yleensä kirjoita aamupalapöydässä, mutta nyt halusin jo viimein saada ensimmäisen tekstini tänne. Mitään kovin syvällistä ei voi odottaa, koska meillä on tässä vähän juttu kesken. Ja siinä vaiheessa, kun tuo aamupuuro loppuu, niin meille tulee lähtö leikkeihin.

Marika kyseli kesän parhaasta kahvitauosta. Saako laittaa kokonaisen listan?

Suloisimpia kahvitaukoja viime vuosina ovat olleet ne, kun vähintään viisikymmentä prosenttia lapsista on päiväunilla. Se kuuluisa, kallisarvoinen oma hetki. Kuppi kahvia, hetken hengähdys omissa puuhissa, omissa ajatuksissa.

Puhumattakaan niistä ajoista, kun omassa seurassa kaupungille pääseminen ei ole ollut itsestäänselvyys. Hetki ihmisten ilmoilla, omassa rauhassa. Kukaan ei keskeytä. Täyttä luksusta!

Tämän kesän voitonriemuisimpia kahvihetkiä ovat olleet ne kolmestaan ruokaostosten lomassa vietetyt kahvilahetket. Minä ja lapset. Että näiden kanssa pääsee liikkumaan jo näinkin! Oikeastaan ihan rennosti. Vanhempi jaksaa kävellä ja käyttäytyä. Nuorempi viihtyy rattaissa, vaikka hetkeksi pysähdyttäisiinkin. Tässä sitä vaan istuskellaan, yhdessä kahvilla.

Nyt minulle viestitään, että tämä aamiaistilaisuus on ohi.

Eteenpäin!