torstai 2. elokuuta 2012

Sana on vapaa - kahvitauolla

Tässä päivänä eräänä sain kuningasidean kirjoittamisesta. Usein saan- mutta tämä oli  oikeasti hyvä.
Kirjoitan toisaallakin, mutta nyt tuntui ajatuksena mainiolta palata hieman ajassa taaksepäin, ja puuhata jotain taas yhteisestikin.
Koska me ajattomat olemme roikkuneet mukana  jo vuodesta ennen polkupyörää- muistamme paljon erilaistakin aikaa Blogistanian maailmassa.
Ei kukaan haikaile mennyttä- nykyisyydessä on niin paljon hyvää- ja kuljemme nenät tuhisten rinnat rottingilla kohti auringonlaskua - ja uutta nousua.

Kahvitauon ideana on olla toimiva yhteisö, johon jokainen  kirjoittaja voi keskittyä oman aikansa,paikkansa, ja halunsa mukaan. 
Ne vaihtelevat. Ainakin halut. Noh - aikakin kyllä. On lapsia,lampaita, harrastuksia ja ihan oikeaa elämääkin verkon ulkopuolella, mutta yhteiseen pesään on mukava palata.
Hyvässä joukossa on mukava olla.
Kirjoittamisessa on taikaa. Ajatuksen eetteriin lyömisessä on jotain maagista, joka minua ilahduttaa jokikinen kerta,siksi kai tätä yhä teen. Haluan tehdä, vilpittömin mielin.
Keskustelen typeriä itseni kanssa, ja  lyön pirstaleiksi naiseksi, yhä aikuiseksi kasvamisen tunnontuskia verkossa. Mietin lapseni hankaluuksia, elämää, kuntoutusta- ja palaan tunnelmaan vuosien päästä. Välillä mielessä on sitä, tai tuota. Osin revin hiuksiani yhteiskunnassa vallitsevien vääryyksien vuoksi, ja välillä vaan harmittavat ne samaiset  hiukset, jotka eivät asetu.
Sitähän tämä kaikki on . Livetilanteita.
Onneksi  on paljon aihetta myös nauruun, jopa niin- että kyyneleitäkin ilosta saa pyyhkiä.
 Ilman kirjoittamista muistijälkeä minulla näistä kaikista ei olisi.
Ei muistoja,hetkiä ja vereslihalla olevia kohtia kropassani. Tai sielussa. 
Tämä on minun juttuni, tämä kirjoittaminen.

Meidän kahvitaukomme.
Sinunkin.
Sana on vapaa.


9 kommenttia:

  1. Kiitos kutsusta, yökahveiksi meni. :) Tunnetusti olen huono nukkuja kahvikupillisen jälkeen, mutta menköön nyt tämän kerran. On se vain sen arvoista :)

    Yhteisehkön menneisyyden ja Blogistanian muistojen kunniaksi kohotan kahvikuppini. Onnea uudelle blogille. :)

    VastaaPoista
  2. P.S. Ensi kerralla otan omat teet mukaan ;)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi3/8/12 05:48

    Välillä yäkahville on tilaus, vaikka tauolla höyryävä motti hyvin hautunutta vaikka valkoista teetäkään ei kuulosta huonolta vaihtoehdolta.
    Kiva,kun tulit.
    Kukkumiselle on paikkansa tässä elämässä!

    vintti

    VastaaPoista
  4. Aina on aikaa kaffetauolle :) Seuraan toki muidenkin kahvittelua....

    VastaaPoista
  5. Anonyymi3/8/12 06:56

    Polga. Mukavaa.

    Meillähän on toki niin halutessaan myös tilaa kirjoittajillekin, jos tuntuu sille,että hetken seuraamisen jälkeen ei haluakaan vaan seurailla, vaan osallistua aktiivisti.
    Aurinkoa- ja toki toinen kuppi kahvi näin sorvin ääreen päästessä.

    vintti

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, uusi blogi ! Terveiset kahvilaterassien paratiisista Pariisista...

    =D

    VastaaPoista
  7. Maurelita
    Sinä!
    Olen niin iloinen vanhojen ihmisten mukanaolemisesta. On kuin olisi palannut taas pitkän tauon jäljiltä kotiin.

    Pligaaa!
    Pariisi
    *huoh*

    VastaaPoista
  8. Onpas ihastuttava idea tämä! Tällaisia kollektiivisia blogeja onkin ollut vähän ikävä. Eräässä vaiheessa niitä oli useampikin, mutta kaikki taisivat kuihtua lopulta pois.

    Skoolaan siis kahvikupilla, aamun kolmas menossa ;)

    VastaaPoista
  9. Kiva, että istahdit seuraan! Ja tervetuloa kaikki muutkin, niin teen kuin kahvin litkijät :)

    VastaaPoista