torstai 9. elokuuta 2012

Sijoitan itseeni

Pääsen tänään hemmottelemaan itseäni.  Sijoittamaan itseeni. Pyrin siihen nykyään aktiivisesti.  Jos näkisitte minut nyt,kun olen tukka pystyssä lähdössä ikivanhoissa treenihousuissa fillarilla polkemaan töihin, lentäisivät kahvit näppäimistölle. Mutta sijoittaa voi toki paljon  ja eri tavalla. Tämä fillarointikohta on kai fyysiseen hyvinvointiin sijoittamista ja sitä kautta aineetonta sellaista ?
 Ehkä.
Sijoitan itse itseeni  nykyään myös rahaa.  Turhamaista? On toki, en muuta yritäkään sanoa. 
Milloin voi,kannattaa satsata omaan ulkonäköön? Miksi ? Mitä se tarkoittaa? Yhdelle yhtä, ja toiselle varmaan ihan kolmatta asiaa, vertailukelpoisia asiat eivät ole- sillä työ, ympäristö, elämäntilanne, kaikki asettavat erilaisia haasteita- joskus jopa paineita, ja kyllä vaatimuksiakin  tuohon liittyen. Niiden mukaan me ihmiset sitten soudetaan ja huovataan. 
Joskus aikoinaan kavala ystäväni hankkki minulle lahjakortin, ja erehdyin menemään kauneushoitolan ovesta sisään. Julkinen tunnustus, ripsenpidennykset.
Sillä tiellä tämä nainen nyt on.
Kyllä. Huoltoväli kolme-neljä vkoa, ja lovi lompakossa. Niin pääsi käymään. Enkä vaihtaisi tuota mihinkään .

Kun makaan lavitsalla keskellä työpäivää, tai ennen tai jälkeen- pääsen helposti vajoamaan omituiseen irralliseen olotilaan ja keskittymään hetkeen- ja nauttimaan siitä.
Minä, joka olen kai kaksi kertaa elämässäni nyppinyt kulmakarvani ( tai joku muu on),enkä koskaan kosmetologilla tai esimerkiksi ihonpuhdistuksessa käynyt ihminen.
Ei manikyyrejä,ei pedikyyrejä. Olen niin pitänyt niitä asioita 'ei minun juttunani'

Olen joskus mielessäni jopa ihmetellyt, mitä ja miksi ihmiset niissä käyvät, kun saman asian voisi tehdä himassakin pienellä vaivalla. Totta, niin voikin.
Vasta tämän ripsiasian kanssa minulle on asia valaistunut. Jaa! Wow. Tämähän oikeasti on mainio asia, ja hoitolan ovesta kävelee ulos eri ihminen,kuin sisään.
Tämä  minulla on  myös luottamusasia. Annan jonkun toisen ihmisen koskea minuun, olen hänen armoillaan - annan itseni hänen käsiinsä.
Tämähän ei olekaan siis hei mikään hölynpöly-asia, vaan kertookin siihen,että rakennan elämääni   ehyemmäksi, ja minä,ainainen suorittaja - ''ei tartte auttaa'' tyyppi, ymmärtää,että apua tarvitaan.
Kuinka rikkonaisesta tehdään ehyt.
Toisten avulla. Minä annan auttaa,enkä koe sitä heikkoutena enää itse, vaan omana vahvuutena.
Minä  tarvitsen apua.
Jotain, mikä saa rankani suoristumaan, minäkuvani kohenemaan- ja oloni paranemaan.
Huonoa itsetuntoa?
Voi olla, ja ihan taatusti onkin osin, vaikka alan jo pitää itsestäni. Se on vahva tunne se, joskus ei ole ollut.
Tämä sijoitus siis kannattaa, niin tunne minä.
Silloin sen on oltava oikein.

Nykyään itseen saa sijoittaa, joskus se tuntui olevan väärinkin. Jopa tuomittavaa, ja se piti tehdä melkein salassa. Oli huono ihminen ,jos ajatteli itseään,eikä aina muita.
 Mikä on sinun juttusi? Kuinka sinä sijoitat itseesi? 



4 kommenttia:

  1. Loistavia oivalluksia Vintti! Ja aivan oikein; itseenkin tulee sijoittaa, itsestään pitää huolta - itseään rakastaa, koska vasta sen jälkeen voi huolehtia muista, rakastaa muita.

    Mun juttu on kynnet. Ripsistä vasta haaveilen. Mutten ole minäkään eläessäni kosmetologilla käynyt - ja ah, niin ihana ja osaava kampaajanikin saa minut asiakkaaseen vain n.6-8 vkon välein ja silloinkin pelkästään leikatakseen hiuksiani. Vaan näitä geelilakattuja kynsiäni en vaihtaisi enää mihinkään! Viiden vkon välein uusi väri ja uudet blingblingit; kestävät vuorikiipeilyn, puutarhatyöt, välillä talttanakin toimimisen - ja pysyvät kauniina ja ehjinä - ja työssäkin sen näköisinä, ettei niitä tarvi ikinä hävetä. Päinvastoin. Ja se parituntinen, jonka siellä säännöllisesti vietän, on IHANA. Rentouttava ja taatusti vain minulle varattu. "Suurperheen" äidille, uranaiselle;) se on enemmän kuin hintansa arvoinen juttu.

    Nautitaan hyvällä omallatunnolla:) Kuten hyvät kahvitkin!

    Kiitos naiset teille tästä mukavasta kaffepaussista:)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi9/8/12 13:02

    Kauan on mennyt tämän asian ymmärtämiseen. tai siis. Hiuksethan minulla on se minun omin asiani, ja automaattinen ajattelutapa minulle on se,että käyn kaksi krt/kk nykyään kampaajalla. Hieman sipaisua sieltä ja täältä ja sillä hyvä.
    Hyvinvointini tärkein asia ovat ne, ja sitä en edes pidä urhamaisuutena. Se on pikemminkin valinta.
    Kun on valikoinut tällaisen mallin,niin eikö ole velvollinen pitämään siitä myös huolta?

    Ja taas tämä ripsiasia on se, mitä mietinkin kauan. MInähn en juuri meikkaa. Ripset ovat ollut aina se, mitkä on ollut s e ''minun meikkini''
    Ilman ripsiväriä en suostu liikkumaan. Voin toki, jos haluan. Pidän sitä myös merkkinä oman hyvinvointini tasosta,että jaksan huolehtia itsestäni ja huolehtia ulkonäöstäni.
    Ollut on aikoja, jolloinen ole jaksanut,s en takia sitä varmaan osin tarkkailenkin. Ja hyvä,kun tarkkailen.

    KUn annan jonkun huolehtia itsestäni, jaksan sitä paremmin itsekin.
    Aika helppo yhtälö, mutta kun on näin paksukalloinen,niin sen tajuamiseen meni kauan :-)

    Kynnet? Tuntuu vieralta,kun ajatteen itseäni. Niin me ollaan erilaisia. Kauniita ne miunkin mielestäni ovat. Ihastuttavia.


    Aurinkoa siulle,

    vintti

    VastaaPoista
  3. Kynsistänihän tuolla omalla palstallani juuri kirjoittelin. Olen aivan koukussa. Ensi viikolla eka huolto, ja mietin tässä, että mitähän kivaa laitettaisiin: väri? Kimallusta? Koristeita? Vaiko täysin vapaat kädet taiteilijalle? On se mukava hetki, antautua jonkun toisen laitettavaksi.

    Huonoa itsetuntoa? En sanoisi, pikemminkin päinvastoin. Niin hyvää itsetuntoa, että ymmärtää ja hyväksyy olevansa tällaisenkin arvoinen.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi9/8/12 15:12

    MInulla monen hyväksyminen ja ymmärtäminen on inansa kesken, Mymskä :-)
    Mutta huonoa itsetuntoa sillä tavoin,että sallii tuollaisen ajattelutavan itselleen,kuten tuossa sanot. Vielä en ole siinä vaiheessa.

    Etenen sitä kohti kovaa vauhtia ja hyvilllä mielin. Vähitellen, ja määrätietoisesti.

    vintti

    VastaaPoista