Ylikävely

Olen tässä kesän aikana puuhannut paljon miehisiä asioita. Kohdannut paljon ihmisiä- miehiä pääsääntöisesti- ja ollut heidän kanssaan tekemisissä  noin kuin työnjohtaja-alainen asetelmassa.

Minä työnjohtajana.

Ohoh.

Kyllä, niin on pässyt  käymään.

Olen tutustunut rakennusmaailman saloihin, ja tullut hyväksytyksi oman itsenäni, näkemyksineni.

Mutta valitettavasti myös tullut ylikävellyksi ja vähätellyksi, ja tämä siksi-koska olen nainen.

Olen oppinut olemaan hyvinkin torpakka, ja suututtanutkin erikoisalojen miehet viemällä roskasaavit viereensä- ja kehoittanut ihan itse siivoamaan jälkensä.

Kääk.

Olen raivostuttanut miehet muistuttamalla jo ennaltasovituista aikatauluista, ja vaatinut pitämään niistä kiinni.

Olen hakenut tavaraa, ,kohdannut ylimielisyyttä- ja väheksyntää. 

Olen myös saanut olla hyvinkohdeltuna ja tasavertaisena raksa-apulaisena. Apuani on kiitetty.

Kulunut aika on opettanut paljon siitä, mitä ja miten edelleenkin tietyssä kohdin naiseen suhtaudutaan,kun nainen onkin käskynantajan paikalla. Tärkeän kriisitilanteen kohdalla olen ottanut puhelun omalle päällikölleni, joka on asian selventänyt, kun ei ole mennyt perille. Pomoni on mies. Kyllä- olen joutunut osan käskyistä kierrättämään sieltä.

Kertonut tilanteen, ja saanut vauhtia tapahtumaan tuolla tavoin.

Sama asia,jota minä en saanut läpi, meni toki läpi- kun isopäällikkö niin sanoi.

Eikö typerää? Ja mitä se kertoo niistä ihmisistä, jotka ovat käskyjä vastaanottavalla puolella? 

Hassua,vaikeaa ja hankalaa.

Eikö jo ymmärretä- että se,kuka maksaa laskun,sanelee ehdot?

Minun mielestäni tämä on niin simppeliä. Todella simppeliä.

Mutta ei.

Tämä, mitä edelleen ajoittain esiintyy,että joku toinen kokee olevansa osaamisensa kanssa ja sen kautta  parempi kuin joku toinen- saa minut suuren hämmennyksen valtaan. Siis mitä ihmettä?

Ehkä sydänkirurgilla voisi olla siihen oikeus,aivokirurgilla ( ja heilläkin vain ammatillisen osaamisensa kautta)- maailmankuululla onkologilla, tai jollakulla- mutta että sähkömiehellä.

Putkimiehellä.

Laitetaanpa nyt hieman tätä taas oikeisiin mittasuhteisiin!

Mitä olen oppinut? Ensikerralla käytän naismaalaria. Ehdottomasti.

Tasa-arvoinen yhteiskunta. Raja-aitojen rikkoutuminen. Mies ja naisalojen sekoittuminen. Ammatillinen arvostaminen sukupuoleen katsomatta. Siitä riippumatta? Voisiko tällaisia asioita esiintyä enemmän?

Voisivatko ihmiset arvostaa toinen toisiansa? Ihmisinä vain , ammateista ja  yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

Eikö ihmisen ainoa arvo ole kuitenkin se, mitä ja miten hän kohtelee muita ympärillään?

Siunattu kahvitauko ja mahdollisuus ajatuksen pilkkoiseen pienemmäksi.