perjantai 12. lokakuuta 2012

Pimeys

On taas mustaa.
Huhtikuuhun, ja siihen,että räystäät tippuvat- on valovuosi.
uusien kevätvaatteiden miettimiseen, ostamiseen- vieläkauemmin.
Vaikken ehkä enää masennu yhtä helposti,kuin aikaisemmin, niin tämä alkava pimeys, mustuus ja valon katoaminen elämästä saa aikaa paljon. Moni asioista ei vaan ole ihan positiivinen.
Mielen madaltuminen on huomattavissa, ei ehkä enää huomattavaa- silla vastaan tappeleminen oikeasti auttaa.
Pimeänä aikana pakollinen, ja joka päivä tapahtuva itensä huolitteleminenkin on yksi keino.
Hiukset,meikki,vaatetus.
Jos ulkomuoto on samankaltainen, kuin pään sisällä oleva sekamelska, niin hyvä ei seuraa tästä.
Harrastustoiminnan lisääminen ( sohvalla makaaminen ja suklaa) kuulostaa hyvältä, mutta jos menee överiksi, niin lopputulos on raskas sekin ja vaatii toimenpiteitä. Sekin voi masentaa ja kääntyä itseä vastaan.
Vaikken manaa piruja akkunaan, epäilen silti, että tämä jakso tulee olemaan hankala, ja ihan vain menneen kesän takia.
Varastoon ei paljon jäänyt paukkuja, kun kesä meni pettymystä sulatellessa,kun lämpöä oli kovin naftisti. Valoa saman verran.

Miten voi paleleva sisävesien kasvatti innostua jääkaudesta ja nähdä elämän hyvänä, ja aikaiset aamut kauniina tästä eteenpäin seuraavta- vaikkapa seuraavat viisi kuukautta.
VIISI! 
Mitkä vitamiinit hankin tuohon pöydälle kauniiseen riviin,kuinka järjestelen vaatekaappini,että käytössä ovat mieltä nostattavat vaatteet?
Vaatteen väritys on kuitenkin aina musta, otti mistä päästä tahansa. revi siitä pirteyttä sitten.
Hankinko  otsalampun itselleni,että maailma edes edessäni näyttäää paremmalta,kauniimmalta- kirkkaammalta? 
Pitääkö minun olla ajattelematta koko asiaa?
Mutta jos mietin tuota asiaa paljon, toivon löytäväni keinon, että pääsen tästä pimeydestä joskus pois, ja elän koko pimeän ajan ihan jossain muualla.
Lämpimässä.
Kuinka te tästä pimeästä ajasta selviätte?
Kuka tästä oikeasti nauttii, ja osaa löytää jokaisesta päivästä jotain hyvää?

5 kommenttia:

  1. En minä vaan tiedä, pimeä kausi on aina järisyttävän paha. Minua ei kylmyys tai märkyyskään niin pahasti purista (vaikka toki nekin), mutta kasvava pimeys kyllä, jo pelkkä ajatus siitä.

    Selviytymiskeinoja, hmmm... Pitämällä itseni toiminnassa, hankkimalla aktiviteetteja, aloittamalla uusien asioiden opiskelua. Mitä tahansa, minkä parissa aika kuluu nopeasti. Kirkasvalolamppu on kokeilemisen arvoinen!
    Ja sitten kannattaa muistaa, että joulusta alkaa jo päivä pidentyä ja valo lisääntyä. Helmikuussa on jo ihan erinäköistä, valoa ei tarvitse odottaa huhtikuuhun.

    Minua ei sattuneesta syystä juuri nyt alkava pimeä aika hirmuisesti pelota, koska on niin paljon juttuja. On liikuntaa (!), kielen opiskelua, tulevan odotusta. Haaveilua ja ikävää. Ei siinä masentumaan ehdi. Toivottavasti.

    VastaaPoista
  2. minunki entisetn blogin nimi oli kahvitauolla <3 ihana blogi tää!

    VastaaPoista
  3. Sohva, villasukat, rakkaat tenavat kainaloon, pullokaupalla punkkua, kuumia suihkuja ja joskus ihan vaan kontrastin vuoksi, aamulenkkejä 5:30 räntäsateessa. ;)

    VastaaPoista
  4. Mynmskä
    Niin, olen ymmärtänytkin,että siellä päässä moni on liikahtanut niin,ettei paluuta menneeseen ole.
    Liikahtanut siis hyvään, ja niin, että se vie ja kannustaa eri tavoin kuin moni, mikään, enenne.

    Yulevan odotus ja opiskelu.
    Koitan kaivaajostain takaraivosta istelle jotain tuolla saralla.

    Stiina
    Kiitos kmmentistasi. Mukava,jos viihdyt kanssamme.

    Jukka.
    Nuo villasukat ovat kyllä vastaiskujen aatelia, siinäolen kanssasi ihan samaa mieltä.
    Kuumien suihkujenkin kanssa nyökyttelen, mutta hieman käkäilen noiden räntäsateessa tapahtuvien aamulenkkien kanssa:-)
    Pääasia lienee kai kuitenkin, että jokaisella toimivat keinot itselle.
    Mutta silti.. Aaamulenkki ja räntäsde :-)

    VastaaPoista
  5. Tänä vuodenaikana on parasta kynttilöiden loiste. Pimeässäkin oma tunnelmansa. Tosin silloin tällöin pilkahtava auringonpaiste tuo kyllä niin hyvän mielen. Kaipa sitä siis valoa kaipaa.

    VastaaPoista