sunnuntai 5. elokuuta 2012

Jos sitä ei voi ylittää, on mentävä ali


Meidän projekti, ryhmäblogi Kahvitauolla otti kunnon puhurin siipiensä alle ja sitten se olikin jo yhtäkkiä valmis. Iski rimakauhu. Apua, miten saan asiat järjestettyä päästäni sanoiksi ja sanat lauseiksi siten, että muutkin voisivat saada juonen päästä kiinni. Ja mihin katosi se kaikki aika, jota aikaisemmin oli yllin kyllin kirjoittamiseen. En ole saanut julkaistua mitään missään sen jälkeen. Rimakauhun lisäksi päälleni hyökkäsi viikon aikana kasa velvoitteita, jotka vaan piti asettaa etusijalle. Jotkin velvoitteet imee mehut niin tehokkaasti, että illalla huomaa istuvansa takki tyhjänä sohvalla ja tuijottelevansa ikkunasta puiden latvoja.

Rimakauhun voi kuitenkin voittaa vain menemällä rohkeasti sitä kohti ja tarkastelemalla kriittisesti joka suunnasta. Jos muistelen historian lehtien havinaa, niin en ole yhtään blogia aloittanut ilman, että olisin esitellyt itseni sekä käsillä olevan blogin jollakin tavalla. Se ei vain ole onnistunut ilman jonkinlaisia alkusanoja, joten sen teen nytkin. Vintti, idean kuningatarideoijana kertoi blogista jo olennaisen, joten pääsen kertomaan itsestäni tai kirjoittamisestani. Julkikahvinjuojat näyttävät tutuilta entuudestaan, mutta ehkä osaan silti sanoa jotain yllätyksellistä ja uutta. Eikä haittaa, vaikka en osaisikaan, kunhan ylitetään rima. Jos se näyttää liian korkealta, ryömin ali tai kierrän, mutta sen taakse en jää pälyilemään.

Olen kirjoittanut aina. Siitä lähtien kun opin ensimmäiset tikkukirjaimeni, olen yrittänyt saada niistä aikaiseksi sanoja ja lauseita. Se oli paljon ennen kuin opin edes lukemaan. Ruutuvihkoon kopioin tunnollisesti artikkeleita Seura-lehdestä, vaikken ymmärtänyt muuta kuin, että voi tehdä joko rumia tai kauniita kirjaimia. Kun oikein keskittyi kielen kärki hiukan ulkona suusta, tuli ulkoisesti kauniita sanoja. Teininä sydänveri valui päiväkirjan ohella jostain runojen tapaisista katkelmista. Nykyään keskityn enemmän sanojen merkityksiin ja järjestelen kirjoittamisen kautta omia ajatuksiani. Nykyään tekstit ovat myös pitkälti julkisia ja kaikkien saatavilla, jotta en jähmettyisi omiin kaavoihini vaan saisin myös toisenlaista näkemystä. Kaikkea ei yksin osaa ottaa huomioon. Ihmiset tarvitsee toisia ihmisiä. Siksi ryhmässä on voimaa.

Toivotan puolestani kaikki tervetulleiksi. Uskon, että saatte täältä rentouttavia ja ajatuksia aktivoivia kahvihetkiä. Minä ainakin saan. Silloinkin kun olen vain hiljaa, katselen ja kuuntelen kahvilan iloista puheensorinaa. 

6 kommenttia:

  1. Anonyymi5/8/12 12:55

    Ajatusten ja koko elämän järjesteleminen onnistuu loistavasti kirjoittamisen kautta. Kipeä muuttuu asiaksi, ja iloinen vielä hienommaksi.
    Kirjoittamisessa vaan on jotain maagista - aina.

    Illala puiden latovojen tuijottelu kuulostaa niin hienolta,että minäpä taidan tehdä sitä tänään parvekkeellani!
    Ehkä jopa nautin siinä samalla poikkeuksellisesti,kupin kahvia. Tuoretta ja vahvaa. Ties, vaikka terästettyä.
    Aurinkoa, Neo!

    vintti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatukset järjestyy tai ainakin mieli rauhoittuu puiden latvoja katselemalla. Siellä ne keinahtelee nytkin kevyesti tuulessa ja kuitenkin seisovat paikallaan rauhallisina ja jykevinä. Kupillinen kahvia sopii kuvaan hyvin.

      Aurinkoa on tänään riittänyt ja kirjaimia on aseteltu peräkkäin vain vähän.

      Poista
  2. Olin tulossa sanomaan samaa kuin Vintti! Kirjoittaminen on uskomaton työkalu omalle mielelle. Ja kuinka paljon se kirjoitettu voi vuorostaan antaa myös muille! Parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Sitä tulee harvoin ajatelleeksi, että omat tekstit antaisivat muille jotakin. Vaikka toisaalta muiden teksteistä saan itse ammennettua paljon.

      Ilman kirjoittamista ei kenenkään pitäisi edes yrittää elää. :)

      Poista
  3. Kirjoittaminen on tärkeää. Ajatukset järjestyvät ja selkiytyvät. Kirjoittamalla muistoista jää pysyviä jälkiä, joihin voi palata. Kirjoittaminen tuo iloa elämään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistijäljen vahvistuminen on tosiaan totta. Ja jos vahingossa unohtaa, niin voi myöhemmin virkistää muistia lukemalla tekstiään. :)

      Poista