keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kotiäidin latte


Kello tulee pian kuusi. Lorautin juuri kuopuksen maitomukiin tarkoitetut maidot omaan aamukahviini. Kotiäidin latte.

Äiti tässä vähän naputtelee samalla.

Aamukahvihetkeni ovat tällaisia. Minä ja tuo pikkuinen kukonlaulun aikaan. Tosin en yleensä kirjoita aamupalapöydässä, mutta nyt halusin jo viimein saada ensimmäisen tekstini tänne. Mitään kovin syvällistä ei voi odottaa, koska meillä on tässä vähän juttu kesken. Ja siinä vaiheessa, kun tuo aamupuuro loppuu, niin meille tulee lähtö leikkeihin.

Marika kyseli kesän parhaasta kahvitauosta. Saako laittaa kokonaisen listan?

Suloisimpia kahvitaukoja viime vuosina ovat olleet ne, kun vähintään viisikymmentä prosenttia lapsista on päiväunilla. Se kuuluisa, kallisarvoinen oma hetki. Kuppi kahvia, hetken hengähdys omissa puuhissa, omissa ajatuksissa.

Puhumattakaan niistä ajoista, kun omassa seurassa kaupungille pääseminen ei ole ollut itsestäänselvyys. Hetki ihmisten ilmoilla, omassa rauhassa. Kukaan ei keskeytä. Täyttä luksusta!

Tämän kesän voitonriemuisimpia kahvihetkiä ovat olleet ne kolmestaan ruokaostosten lomassa vietetyt kahvilahetket. Minä ja lapset. Että näiden kanssa pääsee liikkumaan jo näinkin! Oikeastaan ihan rennosti. Vanhempi jaksaa kävellä ja käyttäytyä. Nuorempi viihtyy rattaissa, vaikka hetkeksi pysähdyttäisiinkin. Tässä sitä vaan istuskellaan, yhdessä kahvilla.

Nyt minulle viestitään, että tämä aamiaistilaisuus on ohi.
Eteenpäin!

4 kommenttia:

  1. Lasten ehdoilla - niin sitä mennään, kun he ovat pienimmillään. Omaa aikaa kuitenkin tarvitaan vaikka vain kahvikupillisen verran, sitten taas jaksaa omistautua lapsille. Onneksi nuo kuitenkin kasvavat ja itsenäistyvät, ja äitienkin elämä helpottuu. :)

    VastaaPoista
  2. Toisaalta niin, ja toisaalta tätä hetkeä, kun ovat vielä tässä näin lähellä ja silmien alla, haluaisi venyttää mahdollisimman pitkälle. :)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi8/8/12 07:49

    Nuo kuvaamasi aamut tuntuvat niin hassun kaukaisilta. Ja kaksikymmentä vuotta sitten, kun tytär oli pieni, ei muuten ollut- kuin aamutelkkari, jonka parsissa hetken viettää omaa aikaa,ellei sitten istunut parvekkeella katsellen taivaanrantaan.
    Tietokoneesta ei puhettakaan.
    Ohoh, onpa todellakin kaikki muuttunut.

    Mutta jos palaan taakspäin , niin on minulla muuten ollut päiväkirja aina, johon olen kirjannut ajatukseni. Täytyykin kaivaa se esille.

    Pienet lapset ja aamuhetket kotona heidän kanssaan. Se jää muistiin kyllä ikuisiksi ajoiksi se.
    Mukavaa päivää!

    vintti

    VastaaPoista
  4. Minäkin muistan aamuhetket omien lasten kanssa parhaimpana. Vaikka joskus saatoin puolenpäivän jälkeen huomata unohtaneeni syödä, aamukahvia en unohtanut koskaan.

    Suloisin aamukahvimuisto on ihan tuore, viime viikonlopulta. Ainokainen lapsenlapseni, ihana prinsessa 2-vee oli vieraana ja heräsi luultavasti kahvinkeittimen ääneen. Vietimme mukavan aamun kaksistaan. Olimme sopivan hiljaa ja annoimme vanhempien nukkua. Aamupuuron tullessa mikrossa katselimme kirjoja ja pötkötimme yhdessä sängyssä. Voiko ihanampaa aamua olla!

    VastaaPoista