maanantai 14. tammikuuta 2013

Tarina päivässä: jotain keltaista

Goethen väriopissa keltainen väri oli iloinen, hilpeä ja kevyesti kiihottava, mutta myös väri, joka muuttuu likaiseksi pienestäkin epäpuhtaudesta. Goethen määritelmä kelpaa minullekin oikein hyvin. Tästä päivästä lähtien keltainen edustaa minulle downshiftausta, tai paremminkin leppoistamista, kuten minä tykkään sitä kutsua.

Leppoistamisen lämpimän keltaista hehkua ovat himmentäneet ja likastaneet paheksunnallaan sekä Jari Sarasvuo että Hjallis Harkimo. Kumpikin on joko väärässä (Samuli Melanko, 3T-blogikirjoitus 16.10.2012 - Samuli ei ainakaan ole) tai eivät ole ymmärtäneet sen syvintä olemusta. Noh, eipä se ole minulta pois, jos edellä mainitut herrat eivät hiffaa. Sillä tosin on merkitystä hiffaako minulle tärkeät ihmiset ja ennen kaikkea työnantajat. Ei tässä kukaan laiskottelemaan ole alkanut, vaan tehnyt työskentelytavoista ja -paikoista mielekkäämpiä ja sitä kautta myös tehokkaampia. En minä ainakaan ennen leppoistamisen aloittamista ehtinyt harrastamaan liikuntaa kuutta tuntia viikossa, opiskelemaan täysipäiväisesti, olemaan osa-aika työharjoittelija ja kampaaja, syömään viidesti päivässä ja ylläpitämään kahta blogia, lukemaan vapaasti valittuja kirjoja, viettämään aikaa ystävieni ja perheeni kanssa ja suorittamaan tradenomin tutkintoani 2,5 vuodessa.

Minun piti siis hidastaa, mutta näyttääkin siltä, että vauhti vain kiihtyi. Silti tuntuu, että mihinkään ei ole kiire. Mikään muu ei muuttunut kuin se, että aloitin opintovapaan ja järjestin aikatauluni oman mieleni mukaiseksi toki tarvittaessa joustaen ja mukautuen. Kun liikkuminen paikasta toiseen saadaan vähenemään etätyön ja -opiskelun kautta, jää paljon enemmän aikaa keskittyä olennaiseen. Ainoa mikä tässä ajoittain harmittaa on se, että kuukausittaiset tulot kutistuivat, mutta toisaalta niin kutistuivat menotkin. Oletettavasti kuitenkin valmistumisen jälkeen on odotettavissa parempi tulotaso, joten väliaikaistahan tämä on ja tulojen putoaminen on pieni hinta siitä, että elämänlaatu paranee.
Leppoistaminen on siis jotain keltaista, jonka ajoittain yrittää liata joku, joka haluaisi säilyttää kontrollin koko ajan. Kuitenkin on tosiasia, että mitä enemmän painetta ja painostusta koetaan, sitä vähemmän luovuus saa sijaa.

Mitäpä jos hidastaisit  leppoistaisit vähän?


4 kommenttia:

  1. Lukaisin tuon Samulin kirjoituksen ja olen samaa mieltä. Täytyy vielä lukea se ajatuksen kanssa.

    Jo ennen tuon lukemista mielessäni oli yksi asia: perhe ja parisuhde voittavat jos (työ)elämää leppoistetaan. Puhun kokemuksesta.

    Samuli puuttuu tähän asiaan myös: heitto Sarasvuon ja Hjalliksen kariutuneista parisuhteista oli paha mutta oikeutettu. Minä uskon vakaasti siihen, että jos perhettä ja parisuhdetta pidetään ykkössijalla ja työtä ja (jopa) rahantuloa toisella sijalla lapset ja parisuhteet voisivat paremmin. Ugh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samulin juttu on tosiaan aika pitkä enkä keksinyt mitään lisättävää tai pois jätettävää, joten linkitin sitten suoraan hänen tekstiinsä.

      Perhe ja parisuhde voittavat ja lisäksi kyllä voittaa työkin, koska elämäänsä tyytyväinen työntekijä on taatusti tuottavampi kuin se-otsassa joka aamu töihin raahautuva.

      Se parisuhde heitto tosiaan osuu kyllä ikävästi kohteisiinsa, mutta tottahan se on. Tosin onhan niitä muitakin syitä kariutuville parisuhteille kuin työlle omistautuminen. :)

      Poista
  2. Kannatan leppoistamista ja keltainen on ihana väri.

    T. Leppoisa viiva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen on iloinen väri. Tosin olen sitä mieltä, että jotkin keltaisen sävyt ovat vain ärsyttäviä, mikä tosin on esimerkiksi huomioliivin tarkoituskin. Jos se olisi vaan silmää hivelevän ihana, kukaan ei havahtuisi ajoissa ja olisi varuillaan. :)

      Poista