torstai 3. tammikuuta 2013

Tarina päivässä: sydän

Tuntuu, että siitä on ainakin sata vuotta, kun Samuli Edelmann alkoi laulamaan sydämestään, jolla on kypärä. Se oli mun mielestä silloin jotain todella hienoa. Halusin, että minunkin sydämelläni olisi kypärä, joten sellaisen sille sitten myös hankin. Ei se vaadi kuin itsensä kovettamista ja sitten voi olla kaikkien yläpuolella eikä koskaan kukaan pysty satuttamaan. Ainakin teoriassa se menee noin.

Nyt noin sata vuotta myöhemmin olen tullut toisiin ajatuksiin. Ei sydämensä kovettamisessa ole mitään järkeä.  Sitä vaan pitää toiset ihmiset valovuoden päässä itsestään ja sitten onkin ihan yksin. Ihmisiä voi olla ympärillä paljonkin, mutta silti on yksin, kun kukaan ei näe sitä todellista ihmistä kuoren takana. Sitä paitsi ei se sydän koskaan saanut edes kunnon kypärää, sillä silloin kun oli ihan pimeää ja hiljaista ja aika painaa pää tyynyyn, niin se piti kohta kääntää toisin päin. Kyyneleistä märkä tyynyliina on ikävä poskea vasten.

Kypärä on jo vanha ja kulunutkin. Ehkä sen voisi heittää jorpakkoon ja edes hiukan yrittää avata sydäntään. Ihan vaan edes sen verran, että päästäisi sydämeensä edes yhden ja rakkaan. Kävisikö siinä huonosti? Tuottaisiko se vaan tuskaa ja surua? Vai voisiko siitä sittenkin seurata ilo ja onni?


8 kommenttia:

  1. On siinä ainakin fifty-fifty -mahikset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuremmat kuin voittaa lotossa, mutta silti niin vähän. Pelottavaa. :)

      Poista
    2. Uskaltaisinpa väittää, että mahdollisuuden voisi olla jopa fifty-sixty (kypärälllä ja ilman).

      Poista
    3. Hah, mä just mietin itsekseni, että ollapa edes fifty-sixty ja nyt se yhtäkkiä oliskin niin. :D

      Poista
  2. Kypärä nurkkaan ja menoksi, sanon ma.

    (Enkä voi välttää mielikuvaa Angry Birdsien tai Bad Biggiesien possusta jolla on kypärä päässä. Se on kuopuksen vika ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mutku...

      (nauraa mielikuvalle angry birds possusydämestä. ihana poika)

      Poista
  3. Oikeassa olet, ei sydäntään pidä kovettaa! Toisaalta... jos on oikein herkkä sydän, voi sitä olla syytä suojella kypärällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta sekin, vaikka onhan kypärällä suojautuminen tässä kohtaa hiukan hätävarjelun liioittelua ehkä jopa.

      Voisi melkein sanoa, että jos olisi sellainen kivuus, joka ei edes yritä luvata kuuta taivaalta ja kertoisi rehellisesti, että saattaa joskus olla kaikkea muuta kuin kiva, niin sellaiseen ehkä uskaltaisi jopa tykästyä ellei jopa rakastua. Ne liian suuret puheet ja sitä kautta muodostuvat odotuksethan tai niiden hajoaminenhan eniten kuitenkin pelottaa.

      Luulen silti, että voin paljon paremmin ilman kypärää.

      Poista