tänään minua naurattaa

pakkasenkeveä lumihiutale kaulahuivillani

minua naurattaa

kassajono kaupassa

joulukorttipino postilaatikossa

ikkunoiden valot pimenevässä illassa

tänään minulla on kaikki aika maailmassa

ja minua vain naurattaa

Minulla ei ole

tarpeeksi aikaa

tarpeeksi rahaa

tarpeeksi kärsivällisyyttä

tarpeeksi energiaa

tarpeeksi voimia

tarpeeksi hyvyyttä

Olenko itselleni kiukkuisempi siitä

ettei minulla ole tarpeeksi

vaiko kiitollisuuden puutteesta?

Minulla on kaikkea kylliksi.

Kolmantena adventtina

Koska olen muualla sunnuntaiaamuna, julkaisemme tämän sunnuntain luukun  jo etukäteen.

Taapero puristaa kuolaisessa nyrkissään tahmeaa piparitaikinaa. Sitä on hierottu pöytään, lattiaan, hiuksiin, rasvaa joka puolella.

Mausteiden tuoksu keittiössäni on melkein sietämätön ja silti niin hyvä.

Vähän vanhempi on askarrellut.

Tonttujen kilikellojen paikalla isot liimatiplut, kuinka kauan kestää ennen kuin ne kuivuvat?

Tiedän että nypin taikinaa maton poimuista vielä viikkojen päästä, kerään paperisilppua nurkista.

Aion muistaa nämä onnelliset onnekkaat päivät.

Vielä sittenkin kun sen kuolainen nyrkki on kasvanut vahvaksi taitavaksi kädeksi, kun liimatiplut askartelussa ovat kuivuneet ja kun minä mahdun sen kainaloon.

Silloin minä muistan.

Lauantaina

Siinä yhdessä lapsuuden joulukirjassa "Saku leipoi neljätoista pipariporsasta ja Naku yksitoista".

Minä aina mietin että miksi ne porsaat ovat jotenkin parempia kuin muut?

Sitten tuli taaperon ensimmäinen joulu. Ja joululaulu.

"siinää ja miinää, siiinäää ja miiinäää" - pieni pulleroinen sormi osoittamassa vuoroin äitiin, vuoroin itseen. Taisi käydä väliin nenässäkin vähän.

Ovathan ne porsaat parempia kuin muut.

Keitä kaikkia tänä vuonna muistan kiitoksin?

Sitä opettajaa jonka kanssa alkuvuodesta kinasin?

Talonmiestä?

Bussikuskia joka aamuisin tervehtii iloisesti?

Terveydenhoitajaa joka näki kuinka väsynyt olen?

Lehdenjakajaa, kaupan kassaa, harrastusten ohjaajia?

Työkavereita? Yhteistyökumppaneita?

Ja millä muistan?

Kukkasilla, korteilla, leipomuksilla?

Montako hyasinttia mahtuu opettajan kotiin?

Montako laatikollista suklaata syö jumpan vetäjä?

Hyllyyn jää yksi kiitos.

Se on itselleni: siitä hyvästä että taas olen sietänyt itseäni,

jaksanut itseni kanssa taas yhden paremman vuoden.

joulukranssi on paloturvallisuusriski sanoi naapuri

ei varmasti ole sanoi palomies

joulukranssi on ruma väitti lapsi

naapurilla ainakin on nätimpi

no eihän se samalta näyttänyt kuin siinä kiiltäväkantisessa lehdessä

mutta on se ihan hyvä sittenkin.

tiptap

satajayksi pientä kiukkuista tonttua

laulavat riitasointuisesti

tiptap ja porsaita äidin

joulun tähti on ehdoton,

pohja loimujaan viskoo

joulupuukin rakentamatta.

Niin syvään hengitän: suo mulle maja rauhaisa,

on siellä sijansa enkeleillä.

Kuuletko: hiljaa kellot kajahtaa?